Toimittaja vai talonvaltaaja?
Oudot tilanteet voivat yllättää toimittajan koska vain. Onko se uhka vai elämys – sen päätät sinä.Suunnitelmani vaihtuivat moneen kertaan, ja kun viimein tein päätöksen, oli jo myöhäistä. Päädyin Voionmaan toimittajalinjalle omaa tyhmyyttäni. Tavoitteenani oli elokuva- ja televisiolinja, mutta haku oli jo päättynyt. Toimittajien haastattelut olivat vielä edessä. Ajatus alkoi yllättäen tuntua hyvältä. Uusia ihmisiä, luovuutta, aikansa seuraamista, valokuvausta ja ehkä jopa matkustelua. Voitsilla minulle annettiin vielä mahdollisuus vaihtaa linjaa, mutta en enää sitä halunnut.
Nyt kirjoitan tätä Kaupunkilehti Torin toimituksessa Tampereen keskustassa. Suoritin täällä viiden viikon työharjoitteluni, mutta nyt takana on jo yli puolivuotta toimittajantyötä. Pääsin työelämänvalmennukseen omalla aktiivisuudellani, sillä palkkalistoille ei enää ketään otettu. Päinvastoin. Budjetti sitä ja budjetti tätä, kyllä te tiedätte.
Täällä on tapahtunut paljon ja mikään aamu ei voi varmuudella tietää mistä itsensä löytää. Ensimmäisenä harjoittelupäivänä päädyin
Tampereen Pyhäjärvelle veneilemään jäälauttojen sekaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Pomoni mainitsi vain pikku yllätyksestä. Tänään päädyin haastattelemaan kahdeksaa ihmistä videoyhteyden välityksellä
Sosiaali- ja Terveysvirastoon. Miten kerron teille kaiken mitä siinä välissä tapahtui? Kysykää lisää vaikka siltä poliisilta, joka luuli minua talonvaltaajaksi.
Pienissä lehdissä toimittaja on myös ideoija, valokuvaaja, taittaja, it-tuki ja kahvinkeittäjä. Jokaisesta harrastuksesta, lomamatkasta ja elämänkokemuksesta saattaa olla yllättävää hyötyä. Minut leimattiin valokuvaajaksi ja musiikkimieheksi harrastusteni perusteella. Mukava juttu, mutta konemusabileisiin erikoistuneena en koe olevani oikea ihminen arvostelemaan Kaija Koon uusinta joululevyä. Mutta menköön nyt, mielipiteestähän tässä on vain kyse.
Välillä siis harmittaa. Kaikki juttukeikat eivät varmasti tule antamaan sinulle hienoja elämyksiä, mutta olet silti edustamassa työpaikkaasi ja kaikkia siellä työskenteleviä. Usein sitä onneksi keskittyy haastattelutilanteissa niin paljon, ettei edes muista eronneensa tyttöystävästään aamulla.
Toimittajuus on eräänlainen mielentila. Et ikinä tiedä kaikkea, vaikka joku fiksumpi sen kuittaisi yleistiedoksi. Toimittajan pitääkin olla hieman yksinkertainen ja kyseenalaistaa yleisiä olettamuksia. Minä heittäydyn välillä – vahingossa tai tietoisesti – tyhmäksi. Yksinkertaiseen kysymykseen saattaa löytyä monimutkainen vastaus, joka muuttaa koko jutun suuntaa.
Esimerkki: Mitä minä teen seuraavaksi? Pistän toimittajanuran toistaiseksi tauolle ja perustan yrityksen, jolla ei ole mitään tekemistä toimittajien kanssa. Kas näin.
Toimittaja päätyy mitä erilaisempiin tilanteisiin päivittäin. Sovittu haastattelu tehtiin videoyhteyden välityksellä, joka tuli täytenä yllätyksenä juttukeikkaa tehdessä. Muokkasin kuvasta toimittajan pois ja se julkaistiin Kaupunkilehti Torissa.
Miska Koivumäki
