Lähtölaukaus median maailmaan
Ulkona sataa lunta ja näen asuntolan ikkunasta pimenevän metsän laidan, jostain kuuluu Dubstepin jumputtava ja kumea ääni. Oltuani juuri kahdeksan tuntia koulun penkillä, tänään olisi vielä muutama tylsähkö kirja luettavana Tiedotusopin perusopintojen huomista tenttiä varten, ja pari juttua kirjoitettavana opiston julkaisuun Väinöön. Pitäisi myös tehdä valokuvaustehtävät ja alkaa suunnitella kesätöiden hakua.Työntäyteistä ja hauskaa
Muistan ajatelleeni ettei näistä kaikista töistä voi selvitä – ei sitten millään. Samassa naapurin Janne kolkuttaa oveeni ja kysyy lähdenkö pelaamaan Mutalan koululle jalkapalloa ja sen jälkeen saunomaan oluiden kera. Sitä ei tarvitse pitkään miettiä.
Töitä sai paiskia koko lukukauden alusta loppuun, välillä yötäkin myöten, mutta kuin ihmeen kautta projektit valmistuivat yleensä ihan ajallaan ja tuloksena oli vieläpä kelpo jälkeä. Voionmaa opetti toimimaan sekä yksin että ryhmässä, ja opiston rento ilmapiiri teki työskentelystä hauskaa. Vuosi oli kokonaisuudessaan rankka yhtäältä lukuisten hyvien bileiden ja toisaalta taas suuren työmäärän ansiosta. Ei saa myöskään unohtaa sitä, kuinka paljon hyviä ystäviä sain opiston samanhenkisistä kanssaopiskelijoista monilta eri linjoilta.
Ponnahduslauta tulevaisuuteen
Itse koen saaneeni Voionmaalta valmiuksia työelämää ja jatko-opiskelua varten. Keväällä tulokset alkoivatkin näkyä. Pääsin työharjoitteluun sanomalehti Karjalaiseen ja sain kesätöitä sanomalehti Viikko Pohjois-Karjalasta. Keväällä saimme myös pääsykoevalmennusta ja sain kuin sainkin opiskelupaikan sekä Tampereelta että Jyväskylästä. Mitäpä muuta voisi aloitteleva toimittajanplanttu toivoakaan raskaan kansanopistovuoden päätteeksi.
Kesän aikana huomasin kuinka paljon Voitsin opinnoista oli hyötyä, kun minun piti kirjoittaa, kuvata ja taittaa kaikki juttuni itse. Myös valokuvauksesta ja taittamisesta oli siis ainakin minulle todella paljon hyötyä vaikka jotkut sitä opintojen aikana epäilivätkin.
Valinnan edessä
Kesällä olin valinnan edessä, mennäkö Tampereelle vaiko Jyväskylään? Tampere oli minulle tutumpi paikka ja olin jo lukenut jonkin verran Tiedotusoppiakin. Jyväskylän journalistiikkaa taas sanottiin käytännönläheisemmäksi jo heti opintojen alusta alkaen, mitä tiedotusoppi ei kokemusteni mukaan vielä ensimmäisenä vuonna ollut. Jyväskylästä en tuntenut ketään ja Tampereella minulla oli muutamia tuttuja.
Miksi sitten lähdin Jyväskylään? No, myönnetään, päätökseeni vaikutti paljolti eräs nainen, joka sai opiskelupaikan täältä. Niinpä päätin kokeilla Jyväskylän yliopistoa.
Jyväskylä yllätti
Olin aluksi skeptinen sekä kaupungin että yliopiston suhteen, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Kaupunki onkin yllättävän vilkas kokoonsa nähden, mikä johtuu ilmeisesti opiskelijoiden paljoudesta. Tapahtumia ja mukavia pikkukuppiloita on riittävästi ja murrekin kuulostaa hämäläiseen vokaalien venyttelyyn nähden ihan inhimilliseltä.
Opiskelukin on juuri sitä mitä kerrottiin, käytännönläheistä. Vaikka syksyllä olikin myös akateemiseen maailmaan valmentavia kuivempia kursseja ja journalistiikan teoriaa, pääsimme heti alusta alkaen uutistyön kurssilla kirjoittamaan ja opettelemaan uutisten tekoa. Pääsimme puhumaan tv-kameralle ja kurssin huipennukseksi meidän piti keksiä ykkösuutisia sanomalehti Keskisuomalaiseen, jotka pääsimme lopulta pitkällisen ideoinnin jälkeen toteuttamaan lehden toimituksessa. Nyt puolentoista kuukauden loman jälkeen kun alan kaivata koulun penkille, on edessäni esimerkiksi radiotyötä ja tv-työtä. Toisille yliopisto on pelkkää lukemista, mutta ainakaan journalistiikassa ei näin ole ja se sopii minulle erittäin hyvin.
Teemu Rauhala, Matti Myller ja Olli-Pekka Paajanen.
Olli-Pekka Paajanen
